Suolahappo 33%, 37% (CAS 7647-01-0)

Suolahappo, vetykloridihappo eli kloorivetyhappo on vahvasti hapan liuos, joka syntyy vetykloridin eli kloorivedyn (HCl) liuetessa veteen. Vahvana happona vetykloridi protolysoituu vedessä lähes täydellisesti kloridi-ioneiksi (Cl-), ja suolahapossa veteen liuenneina onkin pääasiassa kloridi- ja oksoniumioneja (H3O+). Vaikka liuos näin ollen ei juuri sisälläkään HCl-molekyylejä sellaisenaan, käytetään myös sille usein merkintää HCl. Erotukseksi kaasumaisesta vetykloridista käytetään suolahaposta joskus myös nimitystä hydroniumkloridi.

Suolahappo on väritön neste, jolla on tunnusomainen pistävä haju. Se on vahva happo, ja väkevänä liuoksena se syövyttää ihoa. Se on tärkeänä aineksena ihmisen ja useimpien eläinten mahanesteessä. Ellei sitä säilytetä kovassa paineessa tai jäähdytetä, se kaasuuntuu, ellei liuoksessa ole vähintään noin 60 % vettä.

Suolahappo on tärkeä teollisuuskemikaali. Sitä käytetään muun muassa polyvinyylikloridin (PVC-muovin) valmistukseen ja nahkojen prosessointiin. Elintarviketeollisuudessa sitä käytetään lisäaineena sekä gelatiinin tuotantoon. Rehun säilöntään käytettävä AIV-liuos on suolahapon ja rikkihapon seos. Kotitaloudessa suolahappoa käytetään laimeana liuoksena kattilakiven poistoon.

Suolahapon keksi alkemisti Jabir ibn Hayyan noin vuonna 800. Sitä on nimitetty myös ’suolan hengeksi, koska Basilius Valentinus valmisti 1400-luvulla sitä vuorisuolasta ja ”vihreästä vihrtillistä” (rauta(II)sulfaatista ja koska Johann Rudolph Glauber 1600-luvulla valmisti sitä vuorisuolasta ja rikkihaposta. Vapaan suolahapon kuvaili ensimmäisenä muodollisesti 1500-luvulla Andreas Libavius. Myöhemmin sitä käyttivät tieteellisissä tutkimuksissaan muun muassa kemistit Glauber, Priestley ja Davy.